Uusien oppimisympäristöjen rakentaminen – on sitten kysymys laajasta perusparannuksesta tai kokonaan uudesta koulusta – kaipaa aina rinnalleen myös toimintakulttuurin uudistamisen. On sääli havaita, että monien vuosien kitkuttamisen jälkeen kunnissa on päästy uusiin koulutiloihin, mutta ei ole nähty vaivaa uudistaa talon sisäistä tomintakulttuuria ja pedagogisia rakenteita.

Uusiin tiloihin muuttaminen onkin muodostunut joillekin koulun toimijoille vaikeaksi, koska pitäisi alkaa toimia uusien tilojen vaatimalla tavalla.

Heti kun hankkeelle on tehty tarveselvitys, pitäisi ns. kellojen soida ja rehtorin kiirehtiä ideoimaan yhdessä opetushenkilöstön kanssa tulevaa toimintakulttuuria ja yhteisöllistä päämäärää. Lähivuodet ovat kullanarvoista aikaa suunnata katseet yhteisöllisiin päämääriin ja valita reitit (strategiat) sinne pääsemiseksi.

Arkkitehdit ja urakoitsijat pohtivat omia ratkaisujaan tilojen tekniselle toteutukselle. Opetushenkilöstön pitää pystyä löytämään ratkaisuja osaamisen arkkitehtuurille. Tässä on kysymys yhteisöllisistä tavoitteista mutta myös tiimi- ja yksilökohtaisista tavoitteista sekä kehittämistoiminnasta.

Seuraavassa vaiheessa kunnan osaamisarkkitehtuurista vastaavien johtajien tulee nimetä tarvittavat työryhmät, jotta hanke alkaa kanavoitua paremmin. Välttämättömiä työryhmiä ovat eri aineryhmistä valitut pedagogiset tiimit ja toisaalta työryhmät, jotka käyvät vuoropuhelua teknisten toteuttajien kanssa eli pääarkkitehdin ja pääurakoitsijan kanssa.

Kouluvierailujen ja opetushenkilöstön sekä oppilaiden vanhempien sisäisen dialogin, kriittisenkin, merkitystä ei tule väheksyä eikä varsinkaan sivuuttaa. Parhaimmillaan hanke synnyttää yhteistä sosiaalista pääomaa, joka sitten kannattelee kokonaisuutta.

Olen vuosina 2015 ja 2016 muokannut koulurakentajien ja kuntien sivistysjohtajien ja rehtoreiden käyttöön kolmion, jolla haluan havainnollistaa hankkeen etenemistä eri suunnista katsottuna. Tähän kolmioon pääset tutustumaan jaetun tiedoston kautta.